Elina Iivonen: Tätä ei voi tehdä "semisti"

Elina Iivonen osallistui elokuussa 2007 pääkaupunkiseudun Urbaaniin unelmaan mm. siivoamalla vanhusten koteja. Tapahtuman aikana hänen omakin elämänsä sai uuden järjestyksen.

"Olin elokuussa 2007 Faces-etnofestareilla Karjaalla. Siellä käy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet monikulttuurisuudesta, maailman uskonnoista ja ovat muutenkin etsijöitä. Olin itsekin kiinnostunut vieraista uskonnoista. Olen käynyt kaksi kertaa Intiassa ja harrastanut joogaa. Matkoilta oli kertynyt kaikenlaisia buddha- ja hindupatsaita. Ajattelin, että Jumala on olemassa, mutta että hän ilmenee eri tavalla eri kulttuureissa.

Elämä oli ollut aika rankkaa. Olin ollut sairaana ja muutenkin oli ollut tosi vaikeaa. Etnofestareilla törmäsin kahteen poikaan, jotka söivät vispipuuroa. He sanoivat, että Jeesus tarjoilee tuolla eräässä teltassa ruokaa. Huomasin, että festareilla tosiaan oli sellainenkin teltta, jossa luki "Jesus is the Lord", Jeesus on Herra.

Menin telttaan ja aloin jutella erään pojan kanssa. Huomasin kertovani koko elämäntarinaani hänelle. Teltassa oli ihana ilmapiiri. Poika esitteli vaimonsa minulle. Se oli uutta, että joku on naimisissa niin nuorena. Olen 24, mutta ystäväpiirissäni ei oikeastaan kukaan ollut naimisissa, vaikka lapsiakin oli tullut. Kohtaamani nuoret olivat niin täynnä Jumalan rakkautta.

Lopulta vietin loppuillan Jeesus-teltassa. Koin hyvää oloa, itkin hirveästi. Ylistys kosketti. Nuoret pyysivät seurakuntansa seuraavan viikon nuorteniltaan Helsinkiin. Odotin sitä aivan hulluna.

Nuortenillassa tunsin voimakkaasti, että Jumalan Henki oli päälläni. En edes pystynyt kunnolla istumaan. Itkin lattialla koko illan. Kun lähdin kotiin, olin jotenkin vapautunut.

Seuraavalla viikolla oli Urbaani Unelma -tapahtuma Helsingissä. Lähdin sinnekin innokkaasti. Se oli ensimmäinen kristillinen festivaali, jossa olen koskaan ollut. Riku Rinne oli puhumassa, ja menin tekemään salin eteen uskonratkaisun. Ajattelin, että hitsi, tämä on kyllä sellainen juttu, ettei tätä voi tehdä "semisti", vaan täysillä. Tuli elämässä mitä tuli, teen tämän ratkaisun silti. Vaikka minulle ei jäisi mitään, niin minulla olisi silti Jumala. Sen jälkeen oloni oli tyyni, ahdistus murtui. Tuntui helpolta mennä kotiin nukkumaan. En ollut enää yksin. Yhteys Jumalaan avautui ja sain rauhan ja ilon takaisin elämääni.

* * *

Jumala on johdattanut minua tosi paljon. Olen löytänyt seurakuntayhteyden. Opiskelen johdon assistentiksi ja sain työharjoittelupaikan TV7:stä. Olen aloitellut kuvaussihteerin hommia tammikuun alusta. On ollut tosi kivaa. Tärkeintä on juuri nyt se, että saan olla mukana työssä, joka vie evankeliumia eteenpäin. Rukous on minulle tosi tärkeää. Uskoontuleminen on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut".

Teksti: Anna Patronen